torstai 30. kesäkuuta 2016

Kesäkuussa lukemani kirjat

Taas on tullut aika kertoa, mitkä kirjat sain luettua tässä kuussa! Luin jopa neljä kirjaa. :O Aloitetaan kirjasta, jonka olemassaolon olin kokonaan unohtanut:
Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa
Nigeriassa eletään 1960-luvulla toiveikasta aikaa. Vallankumouksellinen yliopiston opettaja Odenigbo palkkaa palvelijakseen nuoren maalaispojan Ugwun. Odenigbon kuvankaunis rakastajatar Olanna totuttelee uuteen elämäänsä pölyisessä ja vaatimattomassa Nsukkan kaupungissa. Englantilainen idealisti Richard, joka vaaleasta ihonväristään huolimatta tuntee itsensä afrikkalaiseksi, on rakastunut Olannan arvoitukselliseen kaksoissiskoon.

Kun Biafran sota puhkeaa, Ugwu, Olanna ja Richard joutuvat pakenemaan henkensä edestä. Sodan keskellä heidän ystävyytensä ja uskollisuutensa punnitaan kipeästi. Kuitenkin pakolaisleirien kurjuuden, nälän, raakuuksien ja kuoleman keskellä jokaisen haaveista suurin on rakkaus.

Minun on pitänyt lukea tämä kirja jo kauan, mutta jostain syystä olin tyystin unohtanut sen. Kun viime kuussa käydessäni kirjastossa löysin kirjan, tartuin siihen heti. Onneksi tartuin; tämä teos oli nimittäin mahtava!

Kirja oli todellinen lukuelämys hieman yli 600 sivullaan. Vaikka siinä oli hieman surullinen loppu, tavallaan loppu oli myös onnellinen. Kirja teki minuun niin suuren vaikutuksen, että aion lukea myös Adichien esikoisteoksen Purppuranpunainen hibiskus. 5/5

Vaikuttavan Puolikas keltaista aurinkoa -teoksen jälkeen luin pitkästä aikaa suomalaisen dekkarin:
Seppo Jokinen: Ajomies
Rikostoimittaja Rami Vanninen löydetään Pyynikiltä vanhan tehtaanpiipun juurelta kuolleena. Hänet on tapettu yhdellä niskaan suunnatulla laukauksella. Surmatapa saa komisario Koskisen ymmälleen, koska kylmäverinen teloitus Tampereella ei ole ollut arkipäiväinen asia vuosikymmeniin. Tutkimukset johtavat Koskisen Norjaan, Oslon Toftes gatelle asti.

Mikä rooli rikoksessa on Koskisen vanhalla tutulla, Vannisen ruumiin löytäneellä linja-autonkuljettaja Hannes Häyhäniemellä, jota epäiltiin taposta yhdeksän vuotta aiemmin? Miehen itsetuntoinen käytös vaivaa Koskista ja vie hänet Häyhäniemen menneisyyden jäljille.

Paineet poikkeuksellisen rikoksen selvittämiseksi ovat kovat. Niitä eivät helpota laitoksen johdon sekaantuminen tutkimuksiin. Vihoitteleva polvi laittaa Koskisen kestävyyden koetukselle. Vanhat synnit ja laiminlyönnit lankeavat yllättävästi maksuun.

Ajomies ei mielestäni ollut missään vaiheessa kovinkaan jännittävä. Silti kirjassa oli jotain sellaista, mikä piti otteessaan. Sen sivuja oli pakko ahmia päivittäin. 

Kirja oli perus-Koskista, mikä on tavallaan hyvä asia, tavallaan ei. Ajomies ei ole huono kirja, muttei se Koskisista lempikirjaksenikaan tullut. 3/5

Ajomiehen jälkeen tartuin toiseen suomalaiseen kirjaan, joka oli hyvin erilainen kuin Jokisen dekkari:
Ranya ElRamly: Auringon asema
Auringon asema kertoo egyptiläisen Ismaelin ja suomalaisen Anun rakkaustarinan. Se viettelee keskelle Egyptin tuoksuja, mehukkaina valuvia vesimeloneja ja valon mahtavaa voimaa, joka kuivaa parvekkeelle ripustetut lakanat ennen kuin kahvivesi on ehtinyt kiehua. Ja toisaalta Suomeen, jossa aurinko ei ehdi kuluttaa väriä kankaista, kun ne jo vaihdetaan, jossa oliivipurkkeihin on painettu hinta valmiiksi, jossa melonit ovat kalpeita kuin sairas tytär, jossa sähköt eivät koskaan katkea eivätkä tv-ohjelmat ole myöhässä.

On aikoja, jolloin Egyptin valo häikäisee, ja on aikoja, jolloin se nujertaa. Vanhempiensa tarina kertoo esikoistytär, joka on kasvanut kahden kulttuurin välissä.

Ranya ElRamlyn (nyk. Paasonen) toistaiseksi ainut kirja oli huikaiseva ja häikäisevä. Eri kulttuureja rakastavana en voinut olla pitämättä tästä. Lukiessani kirjaa minulle tuli mieleen, että jos pitäisi kuvailla ElRamlya kirjailijana, sanoisin häntä naispuoliseksi Juha Itkoseksi. Tässä kirjassa nimittäin oli hyvin samanlaista tunnelmaa kuin Itkosen parhaimmissa teoksissa. Molempia yhdistää myös pitkät lauseet. Kirjan ainut huono puoli on sen lyhyys: siinä oli vain 190 sivua.

Jos kulttuureista kertovat kirjat kiinnostavat, suosittelen ehdottomasti tämän teoksen lukemista! 4/5

ElRamlyn jälkeen tartuin Torey Haydenin kirjaan:
Torey Hayden: Viattomat
Elokuvatähti on paennut julkisuutta vuoristolukaaliinsa montanalaisessa pikkukaupungissa. Yllättäen hän joutuu huolehtimaan 9-vuotiaasta pojastaan.

Kaupungin toisella laidalla köyhä äiti on juuri haudannut pienen poikansa ja yrittää saada elämänsä raiteilleen. Hädän hetkellä poikaystävä keksii kohtalokkaan suunnitelman. Sieppaamalla kuuluisan näyttelijän lapsen nuoripari voisi kiristää sievoisen summan ja aloittaa uuden elämän.

Kirja eroaa muista Haydeniltä lukemistani kirjoista siinä, että sen päähenkilö ei kerro hänen opettamastaan lapsesta, vaan on luultavasti keksitty. Viattomissa on ajoittain jännittävä vire, mutta dekkariksi siitä ei mielestäni ole. Kirja oli hyvää luettavaa ja piti otteessaan alusta loppuun asti; silti ei kivunnut ihan Hayden-lempikirjakseni asti. Suosittelen siitä huolimatta kaikkia Haydenin faneja lukemaan tämän, ellei ole niin jo tehnyt. 3½/5

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Asiat, jotka haluan kokea ennen kuolemaani, osa 1

Tein tänään alkavan sarjan asioista, jotka haluan kokea ennen kuin kuolen, vähän eri versiona myös vanhaan blogiini. Idea tulee englannin kielen sanasta bucket list. Tässä tulevat Pinterest-tililtäni kokoamani 20 asiaa, jotka haluan kokea ennen kuolemaa:

1. Osta ensimmäinen oma asunto. Haluan toteuttaa tämän mahdollisimman pian sen jälkeen, kun olen onnistunut saamaan vakituisen työpaikan.

2. Kirjoita kirje ja avaa se 10 vuoden kuluttua. Tämä olisi oikeastaan ihan kiva kokeilla! Olisi jännittävää ja mielenkiintoista miettiä 10 vuoden kuluttua, millainen tunne tulee, kun lukee tänään kirjoitetun kirjeen. :)

3. Tapaa Johnny Depp. Tämä olisi unelmien täyttymys! Tosin luultavasti nolaisin itseni pyörtymällä. :D

4. Inspiroi jotakuta taiteellani. Olen tehnyt elämäni aikana paljon tauluja, joten tämä voi oikeastaan olla ihan realististakin. :)

5. Ala hymyillä enemmän. Olen saanut usein kuulla, että saisin hymyillä enemmän – niin valokuvissa kuin oikeastikin. Perusilmeeni on vakava ja joidenkin mielestä jopa vähän vihainenkin. Pitää siis varmaan oikeasti alkaa hymyillä enemmän.

6. Tapaa Adele. Adele on yksi niistä harvoista naisartisteista, joista pidän. Ihailen Adelea, koska hän ei välitä muiden mielipiteistä, vaan on sellainen kuin on. Olisi mahtavaa tavata hänet joskus! Vielä mahtavampaa olisi, että hän tulisi edes kerran keikalle Suomeen!

7. Tapaa kaksoisolentoni. Luulen, että tästä tulisi hyvin mielenkiintoinen tapaaminen. :D
8. Toimi kaasona häissä. Puhuimme joskus vuosia sitten parhaan ystäväni kanssa, että kun menemme naimisiin, toimimme toistemme kaasoina. Enää en ole varma, toteutuuko se; meistä molemmista kun tuntuu siltä, ettemme mene naimisiin. Haluaisin kuitenkin kokea kaasona toimimisen riemun – ellen välttämättä parhaan ystäväni häissä, sitten jonkun muun.

9. Näe revontulet. Ikäväkseni minun on pakko myöntää, etten ole vielä koskaan nähnyt revontulia.

10. Matkusta limusiinissa. Tämän haluaisin kokea, jotta tietäisin, onko oikeasti niin hohdokasta matkustaa limusiinissa kuin olen kuullut.

11. Katso auringonnousua rannalla. Tämä olisi paitsi unohtumatonta myös järjettömän romanttista. :)

12. Tee lumiukko parhaan ystäväni kanssa. Olemme välillä niin lapsellisia, että tämä voikin olla ihan mahdollista. :D

13. Näe kuunpimennys. Revontulien näkemisen lisäksi haluaisin nähdä kuunpimennyksen.

14. Löydä kauneus ja onnellisuus pikkuasioista. Välillä olen niin pikkuasioihin takertuja, että itseänikin ärsyttää. Siksi olisikin hyvä muistaa, että myös pikkuasioista voi löytää kauneuden ja onnellisuuden. :)

15. Voita hämähäkkipelko. En pelkää mitään niin paljon kuin hämähäkkejä! Haluaisin päästä pelosta eroon, mutten tiedä, onko se mahdollista.
16. Elä ilman katumusta. Vaikken ole elänyt edes 30:a vuotta, kadun jo nyt monia asioita. Toivonkin, että pystyn elämään loppuelämäni ilman, että minun tarvitsisi katua mitään.

17. Opettele viittomakieli. Osasin joskus vähän viittomakieltä, mutta koska en tarvinnut sitä, se unohtui. Toivottavasti tulisi mahdollisuus oppia uudelleen viittomakieli.

18. Omista täydelliset hampaat. Olen tapellut näiden hampaiden kanssa koko elämäni! Minulla on ollut lapsena raudat. Minulle on myös tehty jo monta juurihoitoa. Pitää koputtaa puuta, ettei tarvitsisi mennä reikien takia enää niin usein hammaslääkäriin.

19. Omista Nikon. Tai se voi olla myös Canon kuten tämänhetkinen kamerani. Kunhan seuraava kamerani on järjestelmäkamera.

20. Haluan lopettaa koulukiusaamisen. Koulukiusaaminen on pahinta, mitä tiedän. Se pitäisi saada jollain keinolla loppumaan maailmasta.

Kuten otsikosta varmasti huomasitte, osia on tulossa myöhemmin vielä lisää.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Juhannus kuvina

Juhannukseni oli täydellinen! Eihän se muuta voinut ollakaan, kun sai ihastella kukkaloistoa...:
...juoda kuohuvaa maailman parhaimmassa seurassa...:
...hekotella salakuvattavaksi joutuneen koiraparan kuorsaukselle...:
...nauttia grillin tulesta ja antimista...:
...sekä ihastella salossa olevaa Suomen lippua ja salaa toivoa, että tuulisi edes vähän:
Grilliruokani menivät niin nopeasti parempiin suihin, että kuvat jäivät ottamatta. :D Siispä saitte nyt kuvan vain grillitulesta.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Yksityiskohtia kodistani

Innostuin pitkästä aikaa kuvaamaan pientä asuntoani. Kokosin alle joitain yksityiskohtia kodistani.

Eteinen:
Alkovi ja olohuone:
Keittiö:
Kylpyhuone:
Parveke:

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Ajatuksia työttömyydestä

Suomessa oli huhtikuussa Tilastokeskuksen mukaan 264 000 työtöntä. Minä olen yksi heistä. Siksi ajattelin tänään kertoa itselleni tärkeästä aiheesta ja omista kokemuksistani työttömänä. Monella varmasti on työttömästä sellainen kuva, että hän on laiska ihminen, joka ei edes yritä hakea töitä. Itse en ainakaan kuulu tuohon joukkoon.

Viime syyskuusta tähän päivään asti olen laittanut työhakemuksia 50–60, mutta olen yhä työttömänä. Siitä asti olen laittanut työhakemuksia myös ympäri Suomea. Olen ollut kahdessa kasvokkain tapahtuvassa haastattelussa ja yhdessä videohaastattelussa, mutta töihin en ole päässyt. Tiedän kuitenkin, että tällä toimistoalalla, johon itse olen kouluttautunut, on suuri kilpailu työpaikoista silloin harvoin, kun avoimia työpaikkoja julkaistaan. Suurimmat syyt Suomen surkeaan työllisyystilanteeseen luultavasti kuitenkin ovat jatkuvat lomautukset ja yt-neuvottelut.
Paitsi ala myös maantieteellinen sijainti on suuressa osassa työllisyyttä. Varsinkaan täällä Satakunnassa ei toimistopaikkoja juurikaan ole auki. Siksi olen laittanut työhakemuksia mm. Tampereelle, Turkuun, Pohjanmaalle ja yhden jopa Helsiinkin asti. Monelle tällainen ei kuitenkaan ole mahdollista elämäntilanteen vuoksi.

Ajattelin antaa työttömyyteen ja työnhakuun muutaman vinkin, joista uskon olevan apua. Ensimmäisenä vinkkinä on usko. Vaikka työpaikoilta tulee koko ajan kielteinen vastaus, pitää luottaa itseensä ja omaan osaamiseensa. Myöskään positiivisuutta ei saa unohtaa!

Toinen vinkkini on sinnikkyys. Ei saa lannistua; kyllä lopulta sisu palkitaan! :) Kolmas vinkki on ahkeruus. Jos vapaa-ajalla harrastaa vaikka hyväntekeväisyystoimintaa, siitä on ehdottomasti hyötyä työnhaussa.

Hyvä tapa saada työpaikka on verkostoituminen ja suhteiden luominen. Verkostoitumisessa kannattaa hyödyntää myös sosiaalista mediaa, mm. LinkedIniä. Sosiaalinen media on siitäkin hyvä, että sen kautta voi löytää työpaikan, joka ei tule missään muualla avoimeen hakuun; 80 % työpaikoista kun on piilotyöpaikkoja.
Vaikka avointen hakemusten laittaminen voi tuntua turhalta, mielestäni sitäkään ei kannata unohtaa. Kaikkein aktiivisin ihminen menee käymään paikallisissa yrityksissä kysymässä työpaikkaa. Tiedän kokemuksesta, että työttömänä oleminen voi ajoittain tuntua turhauttavalta. Ei silti saa luovuttaa; kyllä se työpaikka jossain vaiheessa löytyy! :)

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Eilisen sadepäivän tunnelmaa

En tiedä, miksi, mutta minä rakastan kesäsadetta! Rakastan ääntä, joka kuuluu, kun oikein kunnolla sataa. Rakastan sateen jälkeistä tuoksua. Siksi olin eilen enemmän kuin innoissani, koska satoi. Menin parvekkeelle ihastelemaan sadetta, kuuntelemaan sen ääntä ja kuvaamaan sitä. Tässä parhaat otokset eilisestä sadepäivästä:

torstai 16. kesäkuuta 2016

Erilainen kirjahaaste

Sain muutama päivä sitten lempibloggaajiini kuuluvalta Lauralta haasteen. Kyse on hieman erilaisesta, mutta todella kiinnostavasta kirjahaasteesta! Se tunnetaan nimellä Unpopular bookish opinions ja sen ideana on kertoa kirjoista ja kirjailijoista, jotka eivät kuulu  omiin suosikkeihin. Kuten mainitsin tämän kirjahaasteen yhteydessä, rakastan sekä kirjoja että haasteita; en siis tietenkään voinut olla tekemättä tätä. :)

1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et. 
Tässä yhteydessä voisin mainita vaikka Harry Potterit. Olen lukenut puoli kirjaa jostain Potterin osasta, mutta se ei ollut minun juttuni. Toisaalta ei varmaankaan pitäisi olla niin kriittinen, koska en lukenut kirjaa loppuun. Toisaalta mietin, miksi olisin lukenut sen loppuun, koska se ei ollut lainkaan sellainen teos, joka olisi viihdyttänyt tai sykähdyttänyt minua. Toinen kirjasarja, josta en pidä, on Viisikko.

Petyin myös Rosamund Luptonin esikoiskirjaan Sisar, jonka luin englanniksi. Kirja oli ajoittain pitkästyttävä, loppuratkaisu todella typerä ja päähenkilökin ajoittain ehkä vähän naiivi. Olisin varmaan lopettanut kirjan kesken, ellei siinä olisi jotain sellaista ihmeellistä vetovoimaa, jonka takia teosta ei voinut jättää kesken.

2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.
Sabine Kueglerin Paluu viidakkoon -kirjaa pidettiin ainakin joissain niissä arvosteluissa, joita olen lukenut, melko huonona kirjana. Mielestäni se ei ole huono, vaikkei ylläkään edeltäjänsä Viidakkolapsi tasolle.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.
Houkutus-sarjassa Bella ja Edward saavat lopulta toisensa. Vaikka se oli arvattavissa, se oli minulle pettymys; henkilökohtaisesti pidin Jacobista enemmän.

4. Suosittu kirjatyyppi, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, muttet pysty.
Vaikka olenkin lukenut yhden romanttisen hömppäkirjan, totean, että se ei edelleenkään ole minulle tarkoitettu lajityyppi. Pitäydyn edelleen mieluummin eri kulttuureja käsittelevissä kirjoissa ja dekkareissa.
5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.
Vastaan tähän jo kolmannessa kysymyksessä mainitsemani Houkutus-sarjan Edwardin.

6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et.
Paolo Coelhon kirjat ovat olleet pienoisia pettymyksiä. Agatha Christien kirjatkaan eivät ole oikein sellaisia kuin olin kuvitellut niiden olevan. En osaa selittää tätä kovin hyvin, mutta omaan makuuni sopivaksi niistä puuttui jotain.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.
Näitä on vaikka miten paljon! :D Mainitsen muutaman: Harry Potterit, Nälkäpeli, Narnia ja Fifty Shades of Grey.

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva.
Elokuvaa en osaa vastata. Jos sen saa korvata tv-sarjalla, vastaukseni on Hercule Poirot.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Kesäkuun asukuva ja uusi hiustyyli

Kävin tänään parturissa, jonne pukeuduin asuun, joka oli ylläni myös viime viikolla käydessäni kaupungilla:
paita Seppälä, farkkutakki Vero Moda, farkut saatu

Kuvasin tuttuun tapaan myös uuden hiustyylini. Se näyttää nyt tältä: