tiistai 31. toukokuuta 2016

Toukokuussa lukemani kirjat

Tässä kuussa luin kaksi kotimaista kirjaa, joista toisen aloitin jo huhtikuun loppupuolella. Ensin luin tämän kirjan:
Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
Sinuhe on löytölapsi, joka kasvaa köyhiä hoitavan lääkärin poikana Thebassa, valmistuu itsekin lääkäriksi, toimii faraon aivokirurgina, elää monet myrskyiset vaiheet, rakastuu ja pettyy.

Olen saanut Sinuhe egyptiläisen vanhemmiltani joululahjaksi jo vuonna 2005, mutta jostain syystä sain aikaiseksi tarttua siihen vasta nyt. Pidin kirjasta todella paljon, joten en lainkaan ihmettele, että kirja on käännetty jopa 40 kielelle ja noussut loistoteokseksi ulkomaillakin. Niin, ja onhan siitä tehty Yhdysvalloissa elokuvakin!

Sinuhe egyptiläinen sijoittuu 1300-luvulla eKr. ja perustuu mitä luultavimmin tositapahtumiin; suurin osa hahmoistakin on oikeasti ollut olemassa. Tietysti Waltari on ottanut hieman vapauksia kirjaa tehdessään, mutta niin mielestäni saa tehdäkin. :)

Vaikka Sinuhe egyptiläisessä on melkein 800 sivua, ne menivät kuin huomaamatta. Waltarin kerronta on loistavaa, ja huumorin ansiosta kirja ei tuntunut liian pitkäveteiseltä. Lempihahmoni oli Sinuhen uskollinen palvelija Kaptah.

Jos olet sellainen kuin minä olin ennen tätä lukuelämystä, tartu heti tähän kirjaan ja lue se! Tietysti tarinan jo lukeneetkin voivat lukea kirjan uudelleen. :) Niin minäkin luultavasti teen vielä jossain vaiheessa. 4/5

Sinuhen jälkeen tartuin pitkästä aikaa Juha Itkosen kirjaan:
Juha Itkonen: Ajo
Perheenäiti jättää kaiken ja pakenee. Hän kiitää pitkin Saksan moottoritietä 7-vuotias poika takapenkillä. Takaisin ei voi kääntyä.

Nuorukaiselle on unelma ja kitara, tulevaisuus, ystävyys ja elämä, joka soi. Yhdessä silmänräpäyksessä kaikki muuttuu.

N. 50-vuotias kotirouva menee autokouluun ja istuu ratin taakse ensimmäistä kertaa elämässään. Kädet täristen hän yrittää, koska vaihtoehtoa ei ole.

Ajo-romaanissa kertojia on kolme ja aikakausia kaksi: 1960-luku ja 2000-luku. Kirjan nimi tulee siitä, että kaikkia kertojia yhdistää jotenkin ajaminen ja auto. Romaani on saanut inspiraationsa Itkosen isoäidin kuolemasta.

Kirja oli mielestäni tyypillistä Itkosta: vähän haikeutta ja koskettavuutta yhdistettynä taitavaan tarinankerrontaan. Vaikka pidin teoksesta, jotenkin kylmä vaikutelma minulle siitä jäi. Kirja ei silti missään nimessä ole huono. Se kannattaa lukea, jos tämäntyylinen kirjallisuus kiinnostaa. 3½/5

maanantai 30. toukokuuta 2016

Toukokuun viimeinen asukuva

Tänään on tämän kuun viimeisen asukuvan aika. Tässä asussa kävin viime viikon keskiviikkona äidin synttäreillä ja lauantai-iltana syömässä poikaystäväni kanssa:
farkkutakki Tuuri, toppi & housut Seppälä
ballerinat Prisma (?)

perjantai 27. toukokuuta 2016

Hauska haaste

Koska rakastan erilaisia haasteita, minäkin halusin tehdä blogeissa viime aikoina kiertäneen 18 x jatka lausetta -haasteen. Tässä ovat vastaukseni:

1. En ymmärrä... miten nämä kuukaudet – vuosista puhumattakaan – menevät niin nopeasti. Muutaman päivän kuluttua ollaan jo kesäkuussa!
 
2. Seuraavaksi ajattelin... vilkaista Katsomosta eilisen Salkkarit-jakson.
 
3. Viime aikoina... olen kironnut Suomen huonoa työllisyystilannetta. Suorastaan raivostuin, kun luin Microsoftin irtisanovan Suomesta ihmisiä. Eräs tuttunikin menetti sen johdosta työpaikkansa.

4. En osaa päättää... ylipäätään mitään – siltä joskus tuntuu. Eilen mietin vielä ruokakaupassa, mitä ruokaa valmistaisin.
5. Muistan ikuisesti... sen uudenvuodenaaton, kun poikaystäväni pyysi minua tyttöystäväkseen.
 
6. Päivän paras juttu... oli se, kun heräsin vähän ennen klo 10:tä virkeänä siitä huolimatta, etten meinannut saada viime yönä nukuttua kauheiden vatsakipujen takia.

7. Noloa myöntää, mutta... olen surkea biologiassa ja maantiedossa. Ne eivät kiinnostaneet minua yläasteaikana lainkaan.

8. Viikko sitten... sunnuntaina näin kolme suloista koiranpentua, jotka olimme muutaman päivän ikäisiä! Se tarkoittaa, että ne täyttävät tänään viikon. :)

9. Kaikista pahinta on... se, että vielä 2010-luvulla rasismi jyllää. En tarkoita tällä vain vihapuheita, vaan myös rasistisia tekoja.
10. Salainen taitoni on... pienienkin yksityiskohtien muistaminen. Minulla on myös hyvä viihde-elämän tietämys. Läheiseni aina vitsailevat, että mitä minä en musiikista tai elokuvista tiedä, sitä ei tarvitsekaan tietää. :D
 
11. Jos saisin yhden toiveen, se olisi... tällä hetkellä työpaikan saaminen. Olen etsinyt viime syyskuusta asti töitä lähes jatkuvasti – huonolla menestyksellä.
 
12. Minulla on pakkomielle... aikuisten värityskirjoihin. Minun on pakko saada uusi heti, kun vanha alkaa olla loppumaisillaan!

13. Söin tänään... aamupalaksi kaksi ruisleipää ja banaanin kahvikupillisen kera. Lounaaksi söin broilerikiusausta.

14. Ärsyttävintä on... kaikki tietotekniset ongelmat. Olen niiden turhaan kärsimätön, vaikka yleensä melko kärsivällinen olenkin.
15. Tekisi mieli... mennä vaate- ja kenkäostoksille. Olen kipeästi sekä uusien farkkujen että uusien kenkien tarpeessa!
 
16. Minusta on söpöä... kun poikaystäväni koira katsoa minua vastustamattomalla koiranpentukatseellaan. :) Se ei ole siis ole enää pentu, vaan jo kahdeksanvuotias. :)
 
17. Hävetti... kun paras ystäväni möläytti Barcelonasta Helsinkiin saavuttuamme epäystävällisiä lausahduksia odottaessamme pääsyä bussiin. :D

18. Olenko ainoa, jonka mielestä... lemmikkikissat ovat suloisia vain pentuina?

torstai 26. toukokuuta 2016

Suloinen magneetti

Tätini kävi viime viikonloppuna matkalla Virossa ja toi minulle tuliaisiksi suloisen magneetin:

tiistai 24. toukokuuta 2016

Anopinhammas

Monessa sisustusesittelyssä on vilahtanut vanhin kukkani anopinhammas. Jostain syystä olen kuitenkin unohtanut esitellä sen erikseen. Tänään otan vahingon takaisin ja päästän sen loistamaan omassa blogikirjoituksessaan! :)

Tältä se näyttää:

maanantai 23. toukokuuta 2016

Viikonlopun aamiaissmoothie

Käydessäni viime viikolla Lidlissä mieleeni muistui, etten ole aikoihin tehnyt smoothieta! Niinpä ruokakoriin löysi paikkansa myös maustamaton jogurtti. Lauantaiaamuna aloin tuumasta toimeen. Smoothiesta tuli lopulta tämän näköinen:
Smoothie on siitä hyvä, että siihen voi laittaa melkein mitä tahansa – vain mielikuvitus on rajana. Itse tein smoothien tällä ohjeella:
  • maustamatonta jogurttia
  • ½ banaani
  • 1–2 dl mustikoita
1. Pilko banaani ja laita palat tehosekoittimeen.
2. Lisää jogurtti.
3. Laita mustikat päälle.
4. Sekoita, kunnes jogurtti on sekoittunut kunnolla joukkoon.

Annos oli niin iso, että nautin vielä eilen loput smoothiesta. :)

perjantai 20. toukokuuta 2016

Uutta parvekkeella

Esittelin tiistaina pari uutta juttua kylpyhuoneessani. Myös parveke on kokenut pienen muutoksen, joten sen vuoro on tänään. Tältä parveke näyttää tällä hetkellä:
Naisen pää -teos on siirtynyt itse tekemäni mosaiikkikulhon tieltä kukkapöydälle.
Parvekkeella roikkuu kaunis miljoonakelloamppeli, joka on esitelty tässä blogitekstissä.
Kukkapöytä näyttää nyt paljon paremmalta kuin pari kuukautta sitten. :)

torstai 19. toukokuuta 2016

Mielenkiintoinen kirjahaaste

Törmäsin Lauran blogissa mielenkiintoiseen New York Times by the Book -haasteeseen, jonka halusin itsekin ehdottomasti tehdä! Minä nimittäin rakastan sekä kirjoja että haasteita.

1. Mikä kirja on tällä hetkellä yöpöydälläsi? Tällä hetkellä kesken on Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen.

2. Mikä on viimeisin todella upea kirja, jonka luit? Kyllä se ehdottomasti on Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. En useinkaan lue tuon lajityypin kirjoja. Olin kuitenkin kuullut kirjasta paljon hyvää, joten halusin tarttua siihen. Pidin paljon myös hänen esikoisteoksestaan Leijapoika. 

3. Jos voisit tavata kenet tahansa kirjailijan – elävän tai kuolleen – kuka se olisi? Mitä haluaisit kysyä häneltä? Onpas vaikea kysymys! Valitsen kuitenkin kaksi naiskirjailijaa: Toinen on Tove Jansson, toinen Astrid Lindgren. Rakastan sekä Lindgrenin Veljeni Leijonamieli -kirjaa että Janssonin luomia muumeja. Janssonilta haluaisin kysyä, mistä hän sai idean muumeihin, Lindgreniltä taas, muistuttaako hän mielestään enemmän Peppiä vai Ronja Ryövärintytärtä.
 
4. Mistä hyllystäsi löytyvistä kirjoista muut olisivat yllättyneitä? En ole ihan varma, onko siellä sellaista kirjaa, joka yllättäisi muut. Tai no, ehkä runokirja voisi yllättää jotkut.
 
5. Miten olet järjestänyt henkilökohtaisen kirjastosi? Minullahan ei siis ole erikoista kirjastoa, koska tänne kerrostaloyksiöön sellaista ei yksinkertaisesti mahdu. :D Kirjat ovat järjestyksessä kirjailijan mukaan.
6. Minkä kirjan aina vannot lukevasi, mutta et ole vieläkään saanut aikaiseksi? Kirja, jonka lukemattomuudesta tunnet suorastaan häpeää? Tähän olisin aiemmin voinut vastata tuon Sinuhe egyptiläisen. Kun se nyt kuitenkin on työn alla, vastaan Tuntemattoman sotilaan ja Täällä Pohjantähden alla -sarjan; ne kun kuulemma ovat sellaisia, jotka on ihan pakko lukea.

7. Pettymys, yliarvostettu, ei vain hyvä – mistä kirjasta et pitänyt, vaikka oletit, että pitäisit? Muistatko viimeisintä kirjaa, jonka jätit kesken? Jätin kesken jonkin Harry Potter -kirjoista. Ei ollut yhtään minun makuuni!

8. Millaiset tarinat kiehtovat sinua? Millaisista pysyt erossa? Olen pienestä asti lukenut dekkareita, mutta vanhemmiten olen alkanut paljon muidenkin lajityyppien kirjoja – myös sellaisia, joita en koskaan voinut kuvitella lukevani. Kirjat, joista pysyttelen erossa, ovat sotakirjallisuus – Tuntematonta sotilasta lukuun ottamatta – romanttinen hömppäkirjallisuus, fantasiakirjallisuus sekä uskonnolliset ja poliittiset kirjat.
 
9. Minkä kirjan antaisit luettavaksi presidentille? Varmaan jonkin poliittisen kirjan. En oikein tunne hänen makuaan, joten tähän on vaikea vastata.

10. Mitä aiot lukea seuraavaksi? Minua houkuttaisi tarttua Juha Itkosen Ajoon. Ellei se kuitenkaan ole kirjastossa saatavilla, tartun luultavasti johonkin dekkariin.

tiistai 17. toukokuuta 2016

Uutta kylpyhuoneessa

Kylpyhuoneeseeni on tullut pari uutta juttua maaliskuisen sisustusesittelyn jälkeen. Tänään ajattelin esitellä muutoksen altaan ympäriltä:

maanantai 16. toukokuuta 2016

Tämän kevätpäivän asu

Kävin tänään hammaslääkärissä ja ulkona syömässä tämän näköisenä:
paita & huivi Seppälä, farkut Tuuri
kengät Converse

perjantai 13. toukokuuta 2016

Kevään ensimmäiset parvekekukat

En olekaan aikoihin esitellyt kukkiani, mutta tänään viimeinkin on sen aika! :) Kävin eilen ostamassa pari kukkaa piristämään parvekettani. Ensimmäisenä esittelen pelargonian, joka on yksi lempikukistani:
Sitten on vuorossa miljoonakello, joka tunnetaan myös nimillä japaninkello ja pikkupetunia:

torstai 12. toukokuuta 2016

Minä ja hän

Olen puhunut täällä blogissani jonkin verran poikaystävästäni, jonka kanssa olen ollut yhdessä onnellisesti jo yli kuusi vuotta. Tänään ajattelin tehdä hieman erilaisen kirjoituksen; haluan nimittäin kertoa teille lyhyesti rakkaustarinamme! :)

Ensitapaamisesta:
Tapasimme vuoden 2009 syksyllä internetin ihmeellisessä maailmassa. Hän oli se, joka löysi minut sieltä ensin. Juttelimme ja tutustuimme internissä jonkin aikaa, kunnes hän pyysi sähköpostiosoitettani.

No, sitten eräänä päivänä sähköpostiini oli tullut viesti häneltä. :) Siitä alkoi sähköpostiviestittely, jota kestikin melko kauan. Se lopahti, kun hän halusi saada puhelinnumeroni. Arkailin hieman, mutta annoin sen kuitenkin – olin varma, että voin luottaa häneen. Jonkin aikaa tekstiviestejä vaihdeltuamme hän ehdotti tapaamista.

Treffeistä:
Ensitreffimme olivat täällä kotikaupungissani. Ajelimme ympäri kaupunkia autolla ja kävimme syömässä. Hän jätti minut lähelle kotikatuani hieman ennen puoltayötä. Toiset treffimme taas olivat läheisessä, isommassa kaupungissa, jossa kävimme ajelemassa.

Kolmannet treffit ajoittuivat uudenvuodenaattoon, jonka vietin hänen luonaan. Silloin myös näin ensimmäisen kerran hänen suloiset koiransa, joista toinen oli kimpussani koko illan. :) Tämä on se ilta, jolloin myös suutelimme ensimmäisen kerran. :) Hän itse asiassa kysyi minulta, haluaisinko alkaa seurustella. Menin kuitenkin jostain syystä niin lukkoon, etten puhunut mitään koko loppuiltana. :D Myöhään yöllä hän lähti isänsä kanssa viemään minua kotiin, koska halusin nukkua omassa vuoteessani. :D

Seuraavana päivänä laitoin hänelle tekstiviestin, jossa vastasin myöntävästi hänen kysymykseensä. Siitä asti olemme olleet kuin paita ja takapuoli tai kuin majakka ja perävaunu. :)
Nykyhetkestä ja tulevaisuudesta:
Asumme vielä toistaiseksi erillään. Tapaamme pääsääntöisesti viikonloppuisin – joskus arkisinkin. Meillä on tapana toivottaa tekstiviestitse aamuisin huomenet ja iltaisin hyvät yöt. Hän myös aina soittaa minulle, kun lähtee töistä. :)

Olemme kyllä puhuneet yhteenmuutosta, mutta mielestämme se ei vielä tässäkään vaiheessa ole ajankohtaista. Meillä on koko loppuelämä aikaa. :)

tiistai 10. toukokuuta 2016

Uutta sisustus- ja kauneusrintamalta

Kävin viime viikolla Halpa-Hallissa, mutta unohdin esitellä sieltä ostamani sisustustuotteen. Siksi päätin esitellä sen nyt yhdessä parin muun tuotteen kanssa. Säilytän siinä tällä hetkellä vanupuikkoja:
Vanhempanikin olivat ostaneet minulle kipon vanupuikkojen säilytystä varten tietämättä, että olin löytänyt sellaisen jo. Otin kuitenkin kipon ilomielin vastaan, koska tarvitsevathan pumpulitkin säilytystilaa. ;) Tämä lasikippo on mielestäni kaunis:
Tänään kävin Tokmannilla. Huomasin nimittäin sen mainoslehdestä, että tässä blogitekstissä arvostelemani Lumenen hyaluronitiiviste oli tarjouksessa:

maanantai 9. toukokuuta 2016

Nimpparilahja

Vaikka olen nimpparisankari vasta ensi viikolla, olen saanut jo äidiltäni nimpparilahjaksi tällaisen suloisen rannekorun:

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äitienpäivälounaan asu

Vatsani on niin täynnä! Kävin nimittäin aamupäivällä vanhempieni ja isoäitini kanssa paikallisessa ravintolassa äitienpäivälounaalla. Olin pukeutunut sinne näin:
t-paita, neuletakki & housut Seppälä, kaulakoru Barcelona, rannekoru saatu

perjantai 6. toukokuuta 2016

Kokeilussa L'Oréalin True Match -meikkivoide

Kokeilin alkuviikosta taas yhtä lehden mukana tullutta meikkivoidenäytettä. Tällä kertaa vuorossa oli L'Oréalin True Match -meikkivoide, jonka sävy oli Rose Vanilla:
Kaikille ihotyypeille sopivan meikkivoiteen luvattiin kosteuttavan ja mukautuvan ihon sävyyn. Ne se tekikin.

Olin todella tyytyväinen tuotteeseen; levittämisen jälkeen tuntui, ettei meikkivoidetta olisikaan – niin kevyt ja luonnollisen näköisen lopputuloksen antava se oli. Pidin tästä enemmän kuin viimeksi kokeilemastani Infallible-meikkivoiteesta, koska tämä sävy sopi kasvoilleni paremmin. Itse asiassa pidin tästä niin paljon, että tuote kilpailee paikastaan suosikkimeikkivoiteekseni tämän Lumenen meikkivoiteen kanssa! 5/5

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Lämpimän kevätpäivän työhaastatteluasu

Muistatteko tämän asukuvan parin viikon takaa? Kysehän oli asukuvasta, joka minulla oli yllä käydessäni työhaastattelussa. No, minulla oli tänään uusi työhaastattelu samaa paikkaa koskien! :) Tällä kertaa oli todella paljon lämpimämpi sää, joten vaatetuskin oli sen mukainen. Ylleni olin laittanut tällaiset vaatteet:
paitapusero & korut saatu, housut H&M
 ballerinat Prisma (?)

Työpaikasta luvattiin ilmoitella ensi viikolla valinnasta. Toivottavasti sain paikan! :)

maanantai 2. toukokuuta 2016

Aamupäivän mustavalkoinen asu

Olen ollut tänään jo aikaisin menossa; minulla nimittäin oli aamulla hammaslääkäri! Sieltä päästyäni päätin mennä käymään Halpa-Hallissa hakemassa äidilleni lahjan sunnuntaita varten. Ylläni oli tällainen asu:
paita Velj. Siltala, farkkutakki Tuuri, huivi saatu

 farkut paikall. muotiliike, kengät Converse

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Huhtikuussa lukemani kirjat

Esittelen huhtikuussa lukemani kirjat poikkeuksellisesti nyt näin toukokuun ensimmäisenä päivänä. Viime kuussa sain luettua kolme kirjaa. Niistä ensimmäinen kuului lajityyppiin, jota en todellakaan yleensä lue. Kyse oli nimittäin romanttisesta hömppäkirjallisuudesta. Kirja oli tällainen:
Marian Keyes: Naura, Claire, naura
Onnellinen paluu kotiin, rakastavan puolison kohtaaminen ja uusi, hellyttävä tyttövauva olisivat olleet parasta Clairen elämässä. Sen sijaan Clairen aviomies James jättää heidät Denisen takia. Denisen, joka asuu samassa talossa kaksi kerrosta alempana, on naimissa eikä ole edes laiha!

Sydän murskana Claire pakkautuu vaippakassin ja vauvan kanssa lentokoneeseen. Hän matkustaa oudon perheensä luo Dubliniin. Saippuasarjoja katsova äiti, hiljainen isä ja pikkusiskot – kaunis miestennielijä Helen ja hieman hurahtanut Anna – antavat tuoreen äidin hukuttaa murheensa vodkaan ja potea masennustaan. Vähitellen elämä alkaa kirkastua. Asiaa edistää myös syntisen nuori ja komea Adam, jonka Claire löytää Helenin kokoelmista. Kun James sitten viimein tulee järkiinsä, häntä odottaa melkoinen yllätys.

Kuten alussa mainitsin, en yleensä lue tämän tyylisiä kirjoja. Päätin kuitenkin tarttua tähän kirjaan, koska sain sen joululahjaksi parhaalta ystävältäni. Kirja oli ihan mukavaa hömppää ja toi vaihtelua dekkareita ahmivan naisen lukuelämyksiin. :)

Pidin erityisesti kirjailijan huumorista, joka on hyvin saman tyylistä kuin omani. Loppuratkaisun oikeastaan arvasi ennalta, mutta se ei haitannut ainakaan omaa lukuelämystäni. Jos pitää tämän lajityypin kirjallisuudesta, tämä voi olla hyvä vaihtoehto aloittaa. :) 3/5

Saatuani tuon nauruhermoja kutkuttavan kirjan luettua siirryin takuuvarmaan hittiin: ruotsalaiseen dekkariin:
Mari Jungstedt: Kesän kylmyydessä
Kesävalmistelut idyllisessä Gotlannissa saavat ikävän käänteen, kun rannalta löytyy naisen ruumis. Kun toinen ruumis löytyy, rikospoliisille ilmenee, että kyse ole vain aviomiehen mustasukkaisuudesta. Gotlantilaiset ovat peloissaan ja kesävieraat muuttavat suunnitelmiaan. Valitseeko murhaaja uhrinsa satunnaisesti vai onko hänellä jokin kaava? Kuka on seuraava uhri?

Mari Jungstedt oli minulle nimenä tuttu kirjailija, mutta tämä kirja oli hänen kirjoittamistaan ensimmäinen, johon tartuin. En tiedä, oliko sattumaa, että Jungstedt oli maanmiehensä Johan Theorinin tavoin valinnut tapahtumapaikaksi Gotlannin. :) Jungstedtin esikoisteos ei ollut erityisen jännittävä, mutta sitä oli mielenkiintoista lukea. Koska kappaleet olivat lyhyitä, kirjaa luki paljon kerralla. ;)

Myönnän, että minulla ei ollut mitään hajua murhaajasta tai motiivista. Ne selviävät melko lailla kirjan loppuvaiheessa. Murhaaja siis oli minulle todellinen yllätys. Hän oli se, josta ainakin itse olisin sitä vähiten uskonut.

Pidin lukukokemusta miellyttävänä, joten eiköhän Jungstedtin muutkin kirjat tule jossain vaiheessa luettua. :) 4/5

Jungstedtin kirjan jälkeen aloin lukea englanninkielistä kirjaa:
Rosamund Lupton: Sister
Kun New Yorkissa asuva Beatrice kesken sunnuntailounaan saa äidiltään kammottavan puhelun siitä, että pikkusisko Tess on kadonnut, hän varaa ensimmäisen lennon kotiin Lontooseen. Tottuessaan Tessin katoamisesta vallitseviin olosuhteisiin Beatrice on ällistynyt tajutessaan, miten vähän hän oikeastaan tiesi siskonsa elämästä – hän ei myöskään ole valmistautunut kaameisiin totuuksiin, jotka hänen pitää nyt kohdata.

Poliisi, Beatricen kihlattu ja jopa tyttöjen äiti ovat hyväksyneet Tessin menetyksen, mutta nainen itse kieltäytyy päästämästä irti. Hän lähtee vaaralliselle matkalle selvittämään totuutta seurauksista välittämättä.

Tämä Rosamund Luptonin esikoisteos on ilmestynyt vuonna 2012 suomeksi nimellä Sisar. Päätin kuitenkin lukea kirjan englanniksi.

Sister on kirjoitettu kirjeen muotoon, vaikka se ei ilmene kuin alussa ja lopussa. Kirjassa on kaksi aikatasoa: toisessa eletään välitöntä hetkeä Tessin katoamisen jälkeen, toisessa Beatrice kertoo tapahtumista lakimiehelle.

Pidin Luptonin kerronnasta, vaikka toisinaan kyllästyin turhiin jaarituksiin. Kirjassa oli kuitenkin jotain ihmeellistä vetovoimaa, jonka takia minun oli pakko lukea kirja loppuun asti. Minua häiritsi kirjassa eniten sen loppuratkaisu. Toisin kuin monet muut en pitänyt siitä yhtään. Se olikin syy, miksi alensin kirjan pisteitä.

Omistan toisenkin Luptonin kirjan, joten annan kirjailijalle vielä toisen mahdollisuuden. Ellei se vakuuta minua loppuratkaisullaan tai muutenkaan, omaltani osaltani olen tämän naiskirjailijan kirjat lukenut. 3/5